keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Heinäkuisia havaintoja

Sen jälkeen kun mä alotin lääkekannabiksen, mä oon havainnut olleeni ennen hirveä kärsimätön sählä. Koko ajan kohkaamassa johonki suuntaan et toi pitäis tehdä ja ainiin mä teen ton tässä samalla ja sit siinä sivussa valmistelen tota kolmatta... Koko ajan stressitasot huipussaan. Mutkun mä aina ajattelin että se on sitä positiivista stressiä. Ja varmaan siihen aikaan olikin. Mutta kun mä poltin kynttilää koko ajan molemmista päistä, jos sallitte tällaisen vanhahtavan ilmauksen. Mä elin sillä positiivisella stressillä. Ja kahvilla. Ja energiajuomilla. Ja suklaalla. Ainiin ja muffinseilla kahvin kanssa. Ja cappuccinoa aamulla eikä sitte muuta. Ehkä jotain muroja välillä. Lounaan skippasin kahvilla ja pullalla samalla ku luin tenttikirjoja. Kotona sit rättipoikkiväsyneenä söin ehkä jotain makaronilaatikkoa ja illalla suklaata että palautuis päivän rasituksesta.

Voi. Hyvän. Tähden.
Kuka tommosta jaksaa?

En mä ainakaan, näköjään. MS-taudin myötä aivot alkoivat mennä tukkoon, ajatus ei kulkenut enää selkeästi, ei ne toiset ja kolmannet asiat enää onnistuneetkaan kun ei asiat pysyneet mielessä, siitä sitten seurasi massiivinen fatiikkikohtaus, fyysisinä oireina väsymyksen lisäksi hikoilua, pyörrytystä ja pahoinvointia. Eikä se ollut mitään töiden jälkeistä kurjaa olotilaa, vaan se fatiikki kiihtyi nollasta sataan sillä hetkellä kun se stressi alkoi mennä yli. Eli siinä vaiheessa kun aloin miettimään sitä toista hoidettavaa asiaa. Tai mietin yhtä asiaa, mutta joku keskeytti mut ja vaati mun huomiota. Ei tarvita kuin muumilauluja soimaan ja kaks kyselyikäistä lasta hakemaan huomiota yhtäaikaa, niin tarhantäti poistuu samantien hoippuen paikalta ja makaa seuraavat 5min henkilökunnan vessan lattialla.

Nyt siis tässä sairauslomani aikana oon alkanut enemmän tiedostaa omia mielialojani ja vireystasoja. Sitä kuinka rentoutunut tai jännittynyt mä missäkin tilanteessa olen. Joskus mä saatan, vaikka just blogia kirjottaessani mennä todella voimakkaaseen flow-tilaan, ja kun ajatukset pätkii ja saatan lausetta kirjottaessani unohtaa miten sen piti jatkua, niin se flow alkaa tökkiä ja mulla alkaa stressitaso nousta kun yritän kirjottaa sellasella vauhdilla et ehdin kirjottamaan kaiken ennenku unohdan. Joten siitä seuraa sitten fatiikkikohtaus. Mutta, harjoittelu tekee mestarin. Mä olen nimittäin jatkanut vanhaa rakasta meditointi-harrastustani (meditointia muuten suositellaan MS-tautia sairastaville) ja saanut siitä hyötyä ihan kaikkeen. Mä pystyn nyt ajoissa tunnistamaan sen milloin stressi alkaa mennä yli, ja rauhoittamaan itseni hengittämällä rauhallisesti ja hidastamalla tahtia. Kun mä saan ton kognitiivisen fatiikin pysäytettyä heti alkuunsa, mun ei tarvitse pitää niin usein taukoja esim. tietokoneella olossa. Jaksaa siis paremmin kirjottaa ihan järjettömän pitkiä blogitekstejä. ;D

Ps. Mä kirjotan niistä elämäntavoista muuten sitte myöhemmin. Ruuasta ja liikunnasta ja sen sellasesta. :)