lauantai 26. lokakuuta 2013

Uusia haasteita

Syysloma on ohi ja nyt ollaan eletty koulussa uutta jaksoa viikon verran. Ekat viikot elokuussa oli tosi rankkoja, koska mun piti lyhyessä ajassa omaksua paljon uutta tietoa ja mä jouduin tän keskittymishäiriön takia tekemään paljon enemmän töitä kuin muut. Parin ekan viikon jälkeen helpotti, mutta uuden jakson myötä oon taas samassa tilanteessa.

Mä yritän elämäntavoillani tukea mahdollisimman paljon koulussa jaksamista. Mä yritän nukkua tarpeeksi, ulkoilla (kävelen koulumatkat), rentoutua ja meditoida, sekä tietysti juoda joka aamu superfood-smoothieta, joka herättää, antaa energiaa päivään ja tukee aivojen kapasiteettia muodostaa uusia yhteyksiä, koska sitähän se oppiminen on. :)

Se minkä oon huomannut, on se että mun kroppa reagoi tismalleen samalla tavalla kuin ekan jakson alussa. Stressitaso yrittää päivän aikana hiipiä ylöspäin ja sen hallinta on vaikeampaa. (Se on siis olennainen asia fatiikin hallinnassa.) Mä tarvin ravintoa parin tunnin välein, koska keskittymiseen menee paljon energiaa. Tuohon vaikuttaa toki sekin, että mulla ei tällä hetkellä ole toimivaa konstia ottaa lääkettä (Bediolia siis) koulussa, joten mulla on ruokiksen aikaan jo ruokahalu merkittävästi alentunut. Meidän koulun ruuat on vieläpä selkeästi suunnattu mua 10 vuotta nuoremmille, joten ruuat on tosi voimakkaasti maustettu. Ja meillä on tosi eksoottisia ruokia, joten mä oon välillä tosi tiukilla, kun ruoka ei mene alas. Nyt tällä viikolla päädyin ottamaan protskujuomia mukaan, minkä luulis auttavan ensihätään. Ehkä mä tässä parin seuraavan vuoden aikana totun niihin ruokiin. Tai keksin helpon keinon ottaa lääkettä koulussa.

Mä olin syyslomaviikolla yhtenä päivänä avustajana yhdessä videotuotannossa. Se oli aivan huippua mun tulevan työuran kannalta, mutta mä pääsin seuraavana päivänä tekemään taas tuttavuutta kunnon fatiikin kanssa. Tuntuu, että kroppa ei oo vieläkään oikein toipunut siitä. Jaloissa on vähän puutumista, niissä menee koko ajan semmosia viileitä aaltoja ja varpaita kihelmöi.

Tässä seuraavaa aihetta miettiessäni koin aika ison ahaa-elämyksen. Mä nimittäin jokunen vuosi sitten rakastuin silhuetti-ristikoihin. Mä oon aika hyvä niissä, mut yleensä pahisten tai muiden oirejaksojen aikaan mä en tajua niitä enää kunnolla. Yleensä mä tiedän pahiksen lähestymisen siitä, että mä en enää onnistu tekemään pieniäkään ristikoita loppuun. Nyt mulla on ollut useamman viikon ristikot taas ihan jumissa. Mä ensin laitoin sen tän väsymyksen ja muun oireilun piikkiin (samalla peläten, että tästä seuraa pahis), mutta nythän mä sen tajusin: Noi ristikot vaatii aivoilta runsaasti loogista ajattelua. Mä teen sitä koulussa jo niin paljon, että aivot on piipussa jo iltapäivästä. Tietenkään ne eivät jaksa enää miettiä tuollaista illalla! Doh. Mun pitää keksiä niille vastapainoksi jotain luovaa, jotta ne pääsevät käyttöön tasapuolisesti. Kiitos tälle blogille tästäkin oivalluksesta. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti