perjantai 23. elokuuta 2013

Opiskelun iloja

Mun sairauslomani on lopultakin virallisesti ohi! \o/

Kevättalvella Vervessä tehtyjen testien ynnä muiden jälkeen hain yhteishaussa heidän suosittelemalleen alalle (olin toki samaa mieltä) ammattiopistoon. Pari viikkoa sitten opinnot sitten alkoivat. Kelasta sain jo myöntävän päätöksen, että opiskelen ammatillisena kuntoutuksena. Vielä pitäisi saada päätös kuntoutusrahasta.

Opiskelen siis audiovisuaalista viestintää. Tää on ihan uus tilanne mulle, koska oon aiemmin ollut töissä hyvin fyysisissä ammateissa (mm. hoitoalalla) ja opiskellut linjoilla jotka ovat vaatineet paljon teoriatiedon omaksumista, kirjojen lukemista ja kirjallisten tenttien suorittamista. Media-assistenttiopinnoissa taas on hyvin vähän varsinaista teoriaa ja sitäkin enemmän käytännön tekemistä, laitteiden ja ohjelmien käytön opettelua. Mulla oli todella korkeat odotukset noilta opinnoilta ja päivä päivältä vahvistuu se tunne, että tämä on mun alani. :)

Kesä meni MarySuen kanssa yllättävän kivasti ja mä saatoin monta kertaa unohtaa koko MS-taudin olemassaolon. Nyt koulun alettua se on alkanut taas ilmoittelemaan itsestään. Liekö tuo kateellinen kun se ei enää saakaan mun jakamatonta huomiota. ;) Iltaisin on ollut ihan kunnon fyysinen fatiikki. Jalat ja kädet ovat kuin lyijyä, jalat on jäykät ja kramppailevat herkästi (varsinkin varpaista), näköhäiriöitäkin on jonkun verran. Rankemman päivän jälkeen olo on jotakuinkin samanlainen kuin terveellä ihmisellä on parin vuorokauden valvomisen jälkeen. Mutta - aamulla kaikki oireet on poissa. Jokainen aamu alkaa uusilla lusikoilla ja uudella energialla. Mikä on aika ihmeellistä, mutta kertoo siitä että iltaoireet ovat seurausta päivän rasituksesta, eivätkä tarkoita pahenemisvaihetta.

Ensimmäinen viikko koulussa oli todella rankka. Uutta tietoa kun omaksuu ja vielä paljon kerralla, se teettää aivoilla tosi paljon töitä. Keskittymiskyky on ollut äärirajoilla ja tauoilla on melkein pitänyt rynnätä ulos haukkaamaan raitista ilmaa ja tuulettamaan päätä. Mutta on se sen arvoista ollut. <3 Tällä viikolla on ollut helpompaa, kun on kaikista aiheista jo jonkinlainen tietomäärä pohjalla. Tällä viikolla oon myös aloittanut jokaisen aamun superfood-smoothiella. Nukkumaan oon mennyt kiltisti joka ilta klo 21-22 välillä. Meillä ei oo ollenkaan kotitehtäviä, alasta johtuen, joten oon yrittänyt iltaisin rauhottua, harrastaa kevyttä liikuntaa ja kaikkea muuta sellaista mikä palauttaa stressistä. Tällä elämänrytmillä musta tuntuu, että mä voin hyvinkin selvitä noista opinnoista kunnialla. :)

Nykyisillä elämäntavoilla ja lääkityksellä tää mun alivuokralaiseni mäsä on pysynyt hissukseen jo 2 vuotta. Toivottavasti se pysyy tulevaisuudessakin monen monta vuotta. Mun puolestani saisi olla päästämättä ääntäkään enää ikinä. Mukana saa olla jos nyt kerta on jäädäkseen tullut, muistuttamassa mua joka päivä terveellisten elämäntapojen tärkeydestä. Kunhan tosiaan pysyy hiljaa. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti