lauantai 18. elokuuta 2012

Mun elämä, milloin sitä tuli näin ihana?

Mä jäin toukokuun alussa viikon sairauslomalle, koska flunssan jälkeinen pahis vei voimat. Sen jälkeen kävin 4 päivää töissä ja olin niiden päätteeksi niin loppu, että sen jälkeen ei sitten paluuta töihin enää ollutkaan. Kuun lopussa, kun mun määräaikainen työsopimus päättyi, kävin palauttamassa avaimet ja moikkaamassa nyt entisiä työkavereita. (Oli muuten toiseksi mukavin työpaikka ikinä.)

Sitten jäin saikulle ja sillä tiellä ollaan.

Ensimmäinen kuukausi meni enimmäkseen nukkuessa. Hereillä ollessani lähinnä makasin sohvalla ja tuijotin telkkaria. Välillä piti siitäkin pitää taukoa ja mennä sänkyyn päikkäreille.
Jossain vaiheessa alkoi olla sellainen tunne, että ehkä ainakin osa väsymyksestä johtuu siitä, että oon just maannut kuukauden sohvalla harrastamatta käytännössä minkäänlaista liikuntaa. Yritin siis kammeta itseni välillä uloskin, kävelykepin kanssa pieniä lenkkejä ihan lähiympäristössä.

Heinäkuun lopussa kävin sukujuhlissa Rovaniemellä, ja se oli ihan mielettömän voimaannuttava viikko. Asuin koko sen ajan mun lapsuudenkodissa, joka on nykyisin tyhjillään ja mitä nyt käytetään perheen kesken kesänviettopaikkana. Mä sain siitä koko paikasta voimia varastoon varmasti koko seuraavaksi vuodeksi. Siellä tapahtui myös sellainen ihmeellinen juttu, että koko viikon aikana mulla ei ollut yhtään sairas olo. Tottakai välillä väsytti, lääkkeet piti ottaa ajallaan ja välillä pitää lepotaukoja, mutta se kaikki tuntui tosi pieneltä.

Se kaikki pisti miettimään, että kuinka paljon mun asuinympäristö ja elämäntavat täällä Espoossa vaikuttavat siihen, kuinka voimakkaat oireet mulla on. Siispä mä olen pistänyt sen kaiken remonttiin. Mulla oli jo valmiiksi tavoitteena, että saikun loppuun mennessä oon saanu kodin järjestykseen ja sisustettua. Nyt oon myös alkanut lopultakin harrastamaan säännöllisesti liikuntaa (mun HeiaHeia-kaverit on sen varmaan jo huomanneet ;D) sekä syömään terveellisemmin. Yritän myös säännöllisesti muistaa hengittää ja rauhoittua, koska mulla on taipumusta hössöttää ja stressata asioista, mikä saa kaiken vielä pahemmin sotkuun ja hirvittävän fatiikin päälle.

Nyt on siis erittäin tasapainoinen olo. Mitäpä muutakaan tässä vois sanoa. :)

2 kommenttia:

  1. olen huomannut vasttavan asian omalla kohdallani. mökillä voin aina "paremmin". olen tullut siihen tulokseen, että ympäristön vaihdos on hyvästä, koska tekemättömät työt eivät seuraa mukana, kun niitä ei nää nokkansa edessä koko ajan. myös ympäristön luomat paineet katoavat. sananlasku "poissa silmistä, poissa mielestä" pitää hyvin paikkansa. harmi, että lomanviettopaikkasi on niin kaukana.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. :) Ja tietysti maaseudun raikas ilma ja rauha, siellä nukkuukin paremmin kun yöllä on oikeasti hiljaista. Meillä on vielä täällä Espoossa joku tietyömaa ihan vieressä, yllättävän paljon sellaisen aiheuttama meteli stressaa, vaikka sitä ei tulis ajatelleeksi.

    VastaaPoista