maanantai 10. lokakuuta 2011

Täällä ollaan!

Pikakertaus viime viikkojen tapahtumista (kun en niistä näköjään oo jaksanut tänne kirjoitella kovin ahkerasti):

Noihin edellä lueteltuihin oireisiin sain lopulta pulssin. Viidettä viikkoa olin saikulla siinä vaiheessa. Pulssi meni hyvin, sen jälkeisestä "kortisonikrapulasta" selvittiin kunnialla ja tuntuu, että pulssista oli apua. Kyllähän tuosta oikeasta jalasta huomaa että ei se täysin normaali ole toiminnaltaan, siis jos tuntemuksia rupeaa oikein tarkkailemalla tarkkailemaan, mutta noin muuten ei kyllä arjessa huomaa mitään eroa. Muutenkin jalat on olleet suht hyvät. Fatiikkia on jonkun verran, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Varmaan ollut yhtä hyvä tilanne joskus viime keväänä ennen helteitä ja pahiksia. Kognitiiviset ongelmatkin alkaa helpottamaan.

Reilun viikon oon tässä nyt kärsinyt flunssasta ja ihan kamalasta yskästä. Mulla on vahva epäilys, että tää on mykoplasma-bakteerin aiheuttamaa, koska tää alkoi jo yli vuosi sitten ja yskä on säännöllisin väliajoin noussut häiritsemään. Tällä hetkellä siis ensinnäkään en itse saa nukuttua kunnolla, koska herään yskimiseen useita kertoja yössä, ja samoin heräilen siihenkin kun tyttöystävä tönii vieressä, että ota jo yskänlääkettä tai jotain. Ilmeisesti siis, niiden vahvempien yskäkohtausten lisäksi, mä yskin nukkuessanikin ihan koko ajan ilman että huomaan sitä itse ollenkaan. Mutta vaikka siihen ei itse heräiskään, niin onhan se selvä että se huonontaa unen laatua. Ja tänään on siis lääkärille aika, puolen tunnin päästä.

Ehkä pahimpana vaivana on ollut masennusoireet. Ja tässä on montakin juttua mikä mahdollisesti voisi olla syynä. Mä kokeilin Cipralexia hetken aikaa, mutta jätin sen sitten lopulta pois, koska se lisäsi väsymystä ja aiheutti pahoinvointia. Copaxonea oon pistellyt nyt useamman kuukauden, ja tällä hetkellä pidän siitä varovaista omavalintaista taukoa. En siis oo kahtena iltana sitä pistänyt ollenkaan. Mulla on kuun lopussa neurologille aika, joten mulla on tässä vielä aikaa pitää esim. viikon tauko Copasta ja katsoa vaikuttaako se mielialaan. Ja miten sitten käy kun jatkan sitä taas. En tiedä miten lääkäri suhtautuu, jos kerron esim. että mieliala kohosi tauon aikana huomattavasti ja romahti taas kun jatkoin pistämistä. Ja lähinnä tarkoitan sitä, miten suhtautuu siihen, että pidin tauon ottamatta yhteyttä neuron poliin ollenkaan. Mutta, jos tauko ei vaikuta mielialaan ollenkaan, niin vois kuvitella masennuksen johtuvan jostain muusta. Sitten ei auta kuin alkaa käymään niitä muita vaihtoehtoja läpi ja katsoa auttaako muutosten tekeminen asioihin. En kyllä sitä Cipralexia kauheasti haluais jatkaa, ehkä mielummin sitten Voxraa tms kokeilisi, koska tähän mennessä ei serotoniiniin vaikuttavat lääkkeet oo sopineet mulle. Mutta, katsotaan sitä sitten, nyt sinne lääkärille. ->