lauantai 4. kesäkuuta 2011

Shu-shu-shuuu

Hieman tässä alkaa lievästi sanoen tympimään tää mäsän huono ennustettavuus. Kun ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja mihin suuntaan tää etenee, ottaako harppauksen eteenpäin vai peräti takapakkia. Mulla nyt yleensä voi illalla nukkumaan mennessä tietää kyllä että mikä on olo aamulla, että ihan niin nopeita harppauksia ei oo tullut että ei aamulla esim. jalat kantais. Ainoa poikkeus on fatiikki, se on aina vähän arpapeliä että tekeekö aamulla mieli nousta ylös vai ei. Tai no eihän se siitä ole kiinni haluaisko nousta, vaan siitä onko keho samaa mieltä. On tää kyllä pistänyt mun käsityksen väsymyksestä ihan uusiksi. Nykysin jos on samanlainen olo ku ennen sairautta jos väsytti, niin nykyisessä tilanteessa sellainen väsymyksen aste on tosi hyvä päivä ja on energiaa. Joskus satunnaisesti, eli kerran kolmessa kuukaudessa tyyliin, on sellasia päiviä että sitä energiaa ihan oikeastikin on. Ne on kivoja päiviä ne.

No mutta aiheeseen.. Mulla on siis tässä ehkä viikon ajan ollut sellasia oireita, joista oon miettinyt että pitäisköhän nää laskea jo jonkusorttiseksi pahenemisvaiheeksi. Näköhäiriöitä on ollu jo puoltoista viikkoa, tosin ne on kaikista vaikeimmat tulkita koska mä oon kärsinyt niistä jo lapsesta asti ja oon aina yhdistänyt ne adhd:seen. Mut ei ne ikinä näin pahoja oo olleet. Tää fatiikki alkaa jo helpottaa, mut ei kovin paljoa. Ja nyt on sitte pari päivää jalkapohjia kihelmöinyt. Tänään mä totesin, että ehkä melkovarmasti vois sanoa nyt että tunto on heikentynyt nilkoista alaspäin. Ja jos keho tärähtää, keskivartalo lähinnä, jos taputtelee vatsaa tai erityisesti selkää, niin sen kyllä tuntee kehossa. Eli siis sama ku pahiksen aikaan vuos sitten, jos joku taputtaa selkää niin se tuntuu samalta kuin jos joku löis ihan täysillä selkään.

Eli tässä on nyt seuraavanlaisia ongelmia:
- Mulla ei ole nyt muita oireita kuin lievät näköhäiriöt (eivät siis häiritse toimintaa yhtään), tuo tärinäherkkyys ja lievä tunnon alenema jaloissa. Eli siis vaikka mä ajattelisinkin että tää on pahista, niin lääkäri ei välttämättä oo samaa mieltä.
- Eikä nää oireet sen puoleen häiritse toimintakykyä mitenkään, ainoa mikä häiritsee on fatiikki ja sekin on jo pikkusen helpottanut.
- Mulla kuvattiin ihan vasta rintaranka eikä siellä näkynyt mitään tehostumaa. Okei, aivot on kuvattu viimeks elokuussa, eli voihan se pahis sijaita siellä.
- Tiistaina pitäis alkaa Betaferon, mä en tiedä voiko sitä alottaa jos on pahis, mä luulen että jos tää on pahis niin lääkäri ei ees halua alottaa sitä vaan siirtyy suoraan Tysabriin, mut tässä ei oo kovin paljoa aikaa vaan seurailla mihin tää kehittyy. Paitsi tietty mä voin sanoa tiistaina hoitajalle, että en alotakaan vielä, eihän se tarkota et pitäis alottaa ehdottomasti sillon.
- Niin ja tietysti tässä vaikuttaa tää kesän kuumuus, eli ei tiedä mikä on kuumuuden aiheuttamaa vanhojen oireiden korostumista ja mikä sitte mahdollisesti uutta pahista.

No, niinku sanoin niin mä seurailen tiistaihin asti, ja jos mitään ihan selkeetä pahenemista ei tapahdu (että tarttis lähteä samantien päivystyksen kautta pulssiin) ja oireet on samat tai jopa hitusen edenneet, niin pitää jutella sit hoitajan kanssa. Voihan ne tietty kuvata aivot vielä ja kattoa onko siellä tehostumista, mikä ei kyllä innosta mua yhtään. Ja tietty sitten jos kaikki kuvataan eikä missään oo mitään, eli tää ei oo tipan vertaa pahis, niin sitte voin oikeastikin sanoa että en tunne omia oireitani enkä tätä sairautta yhtään, enkä osaa tulkita niitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti