sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Rajojen rikkomista

Mä kävin tänään lenkillä. Mutta se ei ollut mikään tavallinen lenkki, vaan siihen sisältyi sekä fyysisesti että psyykkisesti merkittäviä elementtejä.

Mun normaalit kävelylenkit tässä kevään aikana on olleet sellaisia 2-3km pituisia, metsän läpi kulkevalla hiekkatiellä. Lenkki on pidentynyt tuohon 3 kilometriin jos oon käynyt mutkan pienemmällä metsätiellä, mihin sisältyy vähän epätasaisempaa maastoa sekä yksi ylämäki. Vauhti on yleensä ollut sellaista kevyttä tai vähän reippaampaa, 30-45min on mennyt tuon matkan kävelemiseen. Ja mähän siis nimenomaan sauvakävelen.

Tänään mä halusin ensinnäkin testata kestääkö keho miten liikuntaa nyt, sekä halusin mitata kävelyvauhtia. Kävelin ensin sen hiekkatien päähän (jälkikäteen google mapsista mitattuna pituus on 920m) reipasta vauhtia kävelysauvojen kanssa. Sen jälkeen kävelin takaisin, käyttämättä sauvoja, hitaampaa vauhtia. Yritin jäljitellä sitä vauhtia millä olen nyt pahiksen aikaan kävellyt. Ja siis tosiaan katsoin kellosta noin suunnilleen aikaa.

Silloin kun aikanaan kävin Oulussa lenkkeilemässä, siis sekä hölkkäämässä että kävelemässä, niin nyt mitä kartasta mittailin mun vakiolenkin pituutta ja muistelin aikoja, niin vauhti oli vähän reilut 6km/h. Juoksunopeus oli tosin hitaampi kuin nykyisin, koska sillon mä vasta alottelin. Ja tässä välissä on kiva muistella sitäkin aikaa, kun painoin melkein 30kg enemmän ja kävin sauvakävelemässä lyhyitä lenkkejä vauhdilla 4km/h.
No, nyt siis kävelin hiekkatien päähän ja vauhti oli noin 5,5km/h. Ja paino on nykyisin suunnilleen sama kuin Oulun aikoihin. Eli vaikka nyt kuvittelin jaksavani kävellä suht reippaasti, niin on tuo vauhti hidastunut.
Seuraavaksi kun mittasin hitaampaa kävelyvauhtia, niin se oli noin 4,5km/h. Selvästi hitaampi siis, vaikka en ole varma kävelinkö loppujen lopuksi yhtä hitaasti kuin esim. viikko sitten. Kuuntelin musiikkia siinä samalla, ja se monesti saa kävelemään reippaammin kuin olis tarkoituskaan.

Sitten siihen psyykkiseen puoleen. Mä mietin siinä kävellessäni, kun seurasin oireita (reippaammalla kävelyvauhdilla erityisesti reisistä väheni tunto), että missähän mulla oikeasti menee se raja. Että kuinka kovaa kestäis treenata, että oikeasti tulis se stoppi. Ja siinä mä aloin kypsyttelemään ajatusta ensinnäkin sen testaamisesta, kuinka pitkiä lenkkejä mä oikeasti jaksan kävellä, ja toisekseen siitä juoksemisesta. Kun mä olin kävellyt sen hiekkatien toiseen päähän ja takaisin, mä käännyin ja kävelin sen vielä uudestaan. Menomatkalla tein pienimuotoista intervalliharjoitusta, eli kävelin joka toisen lyhtypylväänvälin reippaammin ja joka toisen vähän kevyemmin. Takaisin tullessa mä sitten pistin Turmion Kätilöitä soimaan mp3-soittimessa, lisäsin vauhtia ja hölkkäsin jonkun parisataa metriä. Mullahan oli reisissä tunto heikentynyt jo siinä kävelyvaiheessa, mutta kun juoksin, niin en oikeastikaan tuntenut enää reisiä ollenkaan. Tunto lähti ihan totaalisesti. Ja vähän se hiipi jo etureisiinkin. Mutta se ei häirinnyt juoksemista ollenkaan, askel kulki siis ihan sujuvasti. Ja aina kun pysähdyin ja kävelin muutaman askeleen rennommin, tunto palautui, ja itseasiassa paremmaksi kuin kävelyn aikana. Kun jatkoin juoksua, tunto katosi, ja taas hidastaessa palautui. Ja oli muuten aivan uskomattoman hienoa tuntea taas endorfiinien virtaavan. <3

Ulkona on kyllä noin 27 asteen helle, mutta tähän aikaan ei aurinko enää paahda niin suorasti eikä kuumasti. Mä otin ennen lenkkiä lyhyen viileän suihkun, jossa kastelin myös hiukset, ja huuhtelin jalkoja kylmällä vedellä. Mulla oli mukana vesipullo, ja itseasiassa join sen koko 0,5l vettä tuon lenkin aikana. Kun tulin kotiin, menin suoraan taas kylmään suihkuun, mikä tuntui huomattavan paljon ihanammalta kuin muina päivinä.
Vyötäröllä on edelleen hitusen sitä vyömäistä tunnetta kuin ennenkin, jaloissa vilisti hetken aikaa ne tutut lihasnykäykset mitä ennenkin kun on käynyt reippaalla lenkillä. Mutta muuten olo on toistaiseksi erittäin hyvä. Eli lähden ehdottomasti uudelleen kokeilemaan tuota juoksua. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti