maanantai 27. kesäkuuta 2011

Huomenna

Huomenna kello 14 on aika hoitajalle. Siellä ois tarkotus sitten pistää eka piikki Betaferonia. Mä ootan sitä tosi paljon, en haluis lykätä enää yhtään lääkkeen alottamista, sitä on kuitenkin jo melkein kuukaudella siirretty siitä kun sen piti alunperin alkaa.

Toisaalta, mä en oikein tiedä mitä mä siinä tarkalleen odotan. Sen ei kuulemma oo tarkotus vaikuttaa oloon heti, todennäkösesti vaikutuksen huomaa useamman vuoden kuluessa. Ja nimenomaan siitä, että pahenemisvaiheita tulee vähemmän/harvemmin ja ne on lievempiä. Kukaan ei oo luvannut, että se helpottais nykyisiä oireita, saatika että se korjais jo olemassa olevia vaurioita. Jollain tasolla mä odotan sitä kuitenkin. Siis sitä, että olo helpottuis. Että jaksais töissä paremmin, että kuumalla ilmalla ei enää väsyttäis, en kompurois ja jalat ei kramppailis. Vaikka siis ei ton lääkkeen oo tarkotuskaan niin vaikuttaa. Ei sitä kyllä ole poissuljetukaan, eli se voi kyllä tehdä niinkin jos hyvin käy ja se lääke sopii mulle enemmän ku hyvin, mutta todennäkösintä on että mä en huomaa mitään eroa pitkiin aikoihin. Tai no ehkä siinä, että alussa on sivuvaikutuksia. Voi tulla tosi kamalakin olo. Mä pelkään sitä, että seuraavat viikot, ehkä jopa kuukaudet, on tosi kamalia. Että piston jälkeen nousee kuumetta, liikkuminen on jäykempää, pistoskohdat on arkoja, toimintakyky heikkenee ilman mitään sellasta mainittavaa hyötyä, minkä konkreettisesti huomais. Siksi mä siis oon käytännössä varma, että nyt kun mä tänä iltana jännitän ja ootan että sais sen alotettua, niin huomenna tähän aikaan mä kadun sitä että ikinä suostuin sen alottamaan. Tai siis että mä mietin, että voi kun oisin tienny millasta tää tulee olemaan, niin oisin nauttinut siitä olosta kun ei ollut niitä sivuoireita, enkä ois oottanut sitä alkua niin paljon. Toisaalta taas aika iso osa musta uskoo siihen todennäkösyyteen, että se lääke sopiikin mulle tosi hyvin ja sivuoireet jää pieniksi. Yleensä ainakin jos mä etukäteen kuvittelen miten kamalaa joku juttu voi olla, niin sitten kun se tilanne tulee eteen, niin ei se niin paha ookaan. Niin ja jos ne sivuoireet on liian pahoja, niin sittenhän se lääke lopetetaan. Siis jos on liian pahoja siitäkin huolimatta, että ottaa buranan ennen pistämistä. Ja saikkuakin saa jos ei pysty töissä hetkeen olemaan ja.. Niin ja häviäähän ne sivuoireet kuitenkin jonkun ajan kuluttua. Että semmosta pohdintaa tähän iltaan. Huomenna kirjottelen sitte että miten meni. Jos sormet toimii. XD

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä ekaan piikkiin, hyvin se menee!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hyvin se menikin, mä laadin kohta uuden merkinnän aiheesta. :p

    VastaaPoista