sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Good times

Hämmästyttävän hyvin on mennyt nyt monta päivää. Oireiden suhteen siis. Siksi oon pitänyt taukoa kirjottelussa, kun ei oo ollut mitään valitettavaa. :D
No siis, onhan niitä oireita koko ajan. Tosin huomasin tänään ajattelevani, kun töitä tehdessä tuli kuuma ja jalkapohja meinasi krampata, että se on hyvä juttu. Ihan siis siksi, että se on tuttu oire, ja jotenkin tuntuu että asiat on palautumassa ennalleen, "normaaleiksi", kun kuumuudesta seuraa kramppeja. Ei sillä, en mä tykkää krampeista yhtään, mutta jotenkin niiden kanssa on helpompi pärjätä, kuin älyttömien fatiikkikohtausten. Tavallaan vois verrata masennusta mihin tahansa muuhun sairauteen. Eli minkä tahansa vaivan kanssahan voi pärjätä, jos löytyy taistelutahtoa ja oikeanlaista elämänasennetta, niin voi mennä elämässä hyvin ja olla onnellinen. Mutta jos sairastuu masennukseen, niin sillä ei oo väliä vaikka ois muuten kuinka terve ja vaikka menis kuinka hyvin, siitä ei vain pysty nauttimaan, ja jos vastoinkäymisiä tulee niin ei ole voimia taistella. Sama on siis näiden oireidenkin kans, ainakin mulla, että kramppien ja tuntohäiriöiden kanssa pärjää kun opettelee pärjäämään, pystyy tekemään töitä jne. kun vähän muokkaa tilannetta (eli viilentää itteään, tekee istualtaan niin monet jutut ku mahdollista jne), mut jos kunnon fatiikki iskee niin sitte tavallaan vedetään matto alta kokonaan, eli vaikka muuten ois kuinka loistava toimintakyky tahansa, niin ei mitään hyötyä ku ei jaksa nostaa itteään sängystä ylös.

Mut fatiikista puheenollen, se on taas vähentynyt huomattavan paljon. Nyt on mennyt jo pari päivää töissä niin, että ei oikeasti tarvi juurikaan ylimääräsiä levähdystaukoja. Ei oo ainakaan eilen eikä tänään tullut kertaakaan sellasta hetkellistä oloa, että on pakko mennä sohvalle makaamaan. Eli kun ne normaalit tauot pitää (ja yleensä hyödyntää kylmäpussia), niin hyvin jaksaa. Töitten jälkeenkin on yllättävän hyvin jaksanut tehdä juttuja. Tai siis enemmänkin haluis jaksaa, mut hyvä näinkin.

Välillä mulla on sellasia hetkittäisiä päivän tai pari kestäviä masennuskausia. Lähinnä jos on tarpeeks paljon juttuja kasautunut, mikään ei oikein suju ja sitten on vielä tyttöystävän kanssa riitaa, niin tulee sellanen totaalinen aallonpohja. Yleensä ne menee ohi aika hyvin, kun saa ittensä liikkeelle. Ja selvitettyä riitoja. Monesti ne masennusjaksot liittyy sellasiin tilanteisiin, kun mä koen että mua ei kuunnella eikä ymmärretä, eli tavallaan että muut ei ota mun tarpeita huomioon ja tuntuu että mä en itsekään sais ottaa omia tarpeitani huomioon. Eli jos väsyttää ja haluan vaan olla illan kotona ja nukkua, ja sitten saa ympäristöstä kritiikkiä siitä että on tylsä ihminen, ja varsinkin kun juttelin esimiehen kanssa tässä pari päivää sitten ja kuulin että mun toivetta olla tekemättä enää yövuoroja, ei voida ottaa huomioon vaan mun on niitä tehtävä jos niitä mulle laitetaan (koska oon työsopimuksessa sitoutunut 3-vuorotyöhön, pitäis olla lääkärintodistus että terveydellisistä syistä ei voi tehdä, ja siis aion sen hankkia heti maanantaina), niin kun noi kaks juttua tapahtui suht samaan aikaan (pakko tehdä yövuoroja = mun tarpeita ei oteta huomioon, syyllistäminen jos haluan levätä kotona = en sais itse ottaa omia tarpeitani huomioon), niin niistä tuli kunnon masentelujakso. Tuli siis sellanen arvoton olo, että sillä ei oo mitään merkitystä kenellekään kuinka hyvin tai huonosti mä voin. No, se masentelu meni sitten ohi aika nopeasti (muutamassa päivässä), mutta huolestutti sen verran että aion maanantaina puhua hoitajalle. En siis tunne että beetainterferonia ei uskaltais alottaa, mutta että tietävät seurata tarkemmin. Vois olla ainakin hyvä sopia hoitajan kanssa tiheämpiä soittoaikoja, jos en itte saa aikaseks soittaa, varsinkin jos niistä oikeasti kunnon masennus iskee päälle, niin sitten ainakin hoitaja soittaa mullepäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti