torstai 16. kesäkuuta 2011

Ahkeruutta ja noloja ajatuksia

Nyt kun mun olo on ollut parempi ja fatiikki on vähentynyt selvästi, oon siivonnut tässä vajaan viikon aikana tosi paljon. Tai no sanotaanko että yhteensä paljon, päivittäinen siivousmäärä ei ole ollut niin suuri kuin se joskus terveinä aikoina on ollut. Joskus 5-10 vuotta sitten oisin tehnyt tän saman urakan 1-2 päivän aikana helpostikin. Saatoin joskus siivota koko asunnon ja vaihtaa vielä järjestystäkin, mutta nyt hyvä kun jaksaa edes ajatella sitä, että sängyn paikkaa pitäis vaihtaa.

Mulla on tällä hetkellä tunto edelleen heikentynyt kainaloista alaspäin, en osaa sanoa onko se vähentynyt. Ehkä hieman, mutta se on silti ihan selkeästi olemassa. Ja vyötäröllä on edelleen se rakas vyö. Jalat on olleet tavallaan jäykemmät, en tiedä onko se tätä pahista vai mitä, mutta sen juoksulenkin jälkeen on jalat olleet vähän oudot siinä suhteessa. Tosin on siinäkin vikaa, että mä en ole käynyt lenkillä sen jälkeen enkä edes niin paljoa venytellyt. Olis pitänyt ehkä alkaa jo tekemään jotain palauttavia lenkkejä. Vaikka siis oon mä kaupassa käynyt ja kaupungilla, kävellyt jonkun 1-2km jokatapauksessa päivässä. Plus tietysti mitä kävelee kotona kun siivoaa.

Mä tässä oon hetken miettinyt, että alanko nyt puhumaan yhdestä aiheesta.. Tämä on kuitenkin sillai julkinen blogi että kuka tahansa voi käydä nämä jutut lukemassa, mutta toisaalta taas miksi näissä asioissa pitäisi olla jotain hävettävää. Oon kuitenkin elämäni varrella kirjottanut niin monista asioista nettiin, mitä on ehkä julkisesti arvosteltu (kaverit lähinnä ihmetelleet että miten mä kehtaan), mutta joihin on yksityisesti tullut paljon sellaisia kommentteja, että kiva kun joku uskaltaa kirjoittaa. Ihmisillä on kuitenkin joku luontainen tarve vertaistukeen, mutta jos joistain asioista ei kukaan uskalla avata suutaan, niin paha siinä on sitä tukea saada.

Elikkä, mulla on ollut viime kesästä asti ongelmia rakon tyhjenemisen kanssa. Monesti, varsinkin kun on kuuma, tulee nopeasti sellanen tunne että on ihan hirvee pissahätä, mutta kun menee vessaan niin sitä pissaa tulee tosi nihkeästi, vähän kerrallaan ja kauan saa istuskella että rakko tyhjenee kokonaan. Viime viikkoina tosin rakko on tyhjentynyt hämmästyttävän hyvin. Ja siis mullahan todettiin nyt toukokuussa, kun tehtiin ultraäänellä tutkimus, että rakko tyhjenee kyllä ihan normaalisti, eli se on vaan joku tunne joka jää, ettei olis tyhjentynyt.
Välillä on sitten ollut kans ulostamisen kanssa ongelmaa. Eikä siis sellaista ettäkö se tulis ennen aikojaan, vaan että suoli ei meinaa kans tyhjentyä kunnolla. Eli tavallaan ihan lopussa jää osa jotenkin "puoliväliin", eli ei tule kunnolla ulos. Siinä sit pitää keksiä kaikkia keinoja että millä saa paikat puhtaaksi. Kieltämättä käsisuihkua vois alkaa hyödyntämään tuossa jutussa, meillä ei vain kotona esim. ole sitä, ja töissäkin se on jotenkin ihmeen kaukana pöntöstä. Tuo ongelma on hirveen useesti samaan aikaan ku tuntohäiriöt, eli monesti tuntuu että se koko peräaukon alue on tunnoton. Mikä on tietysti siinä mielessä kiva, että monta vuotta mulla oli hirveät ulostamiskivut menkkojen aikaan ja vähän niitä ennen, ja mulla epäiltiin endometrioosia, mutta siitä ei ikinä löydetty todisteita eikä alettu tekemään laparoskopiaa. Mun eka pulssi vuos sitten vei senkin ongelman mennessään, samoin kuukautiskivut. En tiedä sitten miten se sen teki.
Käsien ja erityisesti sormien lihasheikkous on muuten kans yks juttu mikä vaikeuttaa pyyhkimistä vessassa, mut siinäkin tosiaan vois ehkä sitä käsisuihkua alkaa käyttämään.

Ja sitten ne vaikutukset seksielämään, mitä oon nyt huomannut. Mä yritän välttää turhia yksityiskohtia, mutta jos ei todellakaan kiinnosta lukea tällaisia juttuja, niin voi vapaasti olla lukematta. :D
Eli se nyt on selvää, että jos on tunto heikentynyt kainaloista alaspäin, niin se vähän tuottaa vaikeuksia, kun välillä tuntuu että ei jalkovälissäkään oikein tunne mitään. Ihme kyllä se ei oo kauheesti vaikuttanu kuitenkaan orgasmin saamiseen tai siihen nautintoon muuten, vaikka mä en sillai konkreettisesti aina tunnekaan sitä kosketusta. Ja koska mun kumppani on nainen, niin ymmärrettävästi seksi poikkeaa hieman heteroseksistä (josta siis mulla on kyllä myös kokemusta). Eli se kumppanin nautinto ei ole sillä hoidettu että avaa jalkansa, vaan pitää tehdäkin itse jotain. :D (Enkä mä tarkota ettäkö heteroseksi ois pelkistetysti aina vain tuota, mutta siis yksinkertaisimmillaan se voi olla.) Eli ehkä rajoittavin ongelma on väsymys, ja nimenomaan lihasheikkous, kun tuntuu että kädet väsyy ennätysnopeasti jos nojaa niihin. Ja välillä, ja siis just suuseksin jälkeen, mulla on ihan kunnon näköhäiriöitä. Eikä siis sellasia kuin "normaalisti", että kuvioita ja lumisadetta pyörii näkökentässä, vaan että näkö on ihan kunnolla sumentunut. Pahimmillaan on mennyt monta minuuttia, että ei näe tarkasti oikein mitään. Tosin se on aina mennyt itsekseen ohi. En tiedä sitten onko siinä se että niskalihakset jumittaa, se että tulee kuuma, vai noita molempia.
Talvella mulla oli vielä sellainen ongelma, että jalat alkoi herkästi kramppaamaan. Yleensä se meni niin, että mitä lähempänä orgasmia oli, niin sitä sitkeämmin joku paikka jaloissa veti kramppiin. Se tuotti jo vähän enemmän vaikeuksia, henkisiä esteitä siis rentoutumiselle, kun pelkäsi koko ajan että mistä seuraavaksi kramppaa. Edellisen pulssin jälkeen ei sitä ongelmaa ole kuitenkaan ollut.

Että näin, nyt on tullut ne vähän nolommatkin jutut kerrottua. :D

Aijoo, mä unohdin sitten kirjoittaa siitä mistä alunperin tulin tänne kertomaan. Eli viime päivinä on kaikista raskaimmalta oireelta tuntunut se, että ajatus ei kulje enää kuin ennen. Ja mä sekoan sanoissa ihan kunnolla. En siis sillai loogisesti, että senat menis sakaisin, vaan mä korvaan sanoja ihan ihme vastineilla. Yks päivä mun piti sanoa puhelimessa, että mun tietokone alkoi nyt sekoilemaan. Sanoin sen sijaan, että ny sekos tää jääkaappi. Sit tää oli vaan oman ajatuksen tasolla, eli mietin vaan ittekseni enkä sanonu ääneen, mutta "otti kädestä kiinni" muuttui ilmaisuksi "otti pöydästä kiinni". Vuos sitte pahiksen aikaan mä tosiaan saatoin sanoa, että televisio on kiinni, kun mä tarkoitin että jääkaappi on auki. Meillä oli siis sellanen jääkaappi joka piti painaa kunnolla kiinni jos halusi että se pysyy kiinni, ja siten se oli aika usein raollaan. Yritin sitä sitten silloiselle kämppikselle kertoa, ja hän ihmetteli että miksi mä olen niin kiukkuinen siitä että "televisio on TAAS jäänyt kiinni". Ja tää ongelma on siis sekä puhuessa, ajatellessa, että kirjoittaessa. Tosin mä aika usein ehdin huomata ne virheet ja vaihtaa sanan jo kun huomaan, että nyt alkaa mennä pieleen. Välillä mä kans unohdan samaan asiaan liittyvistä / samantyyppisistä sanoista toisen, kuten vaikka jääkaappi ja pakastin, niin muistan vaan sen jääkaappi sanan ja mietin että mikä se toinen sana oli.. Koska ne on kaks eri asiaa, joten mä en voi sanoa sitä toista jääkaapiksi.. Sitten mä saatan alkaa miettimään, että onko ne ees kaks eri asiaa, koska jäässähän se toinenkin on. Ja kyllähän mun läheiset ja ystävät varmaan ymmärtää, mutta töissä voi tulla vähän enemmän ongelmia, koska esim. lääkejutuissa pitää mennä just eikä melkein oikein. Tosin ei mulla ole lääkelupaa eli en tee muuta kuin annan ne asukkaille, onneksi.

4 kommenttia:

  1. Sulla paljon tutulta kuullostavia oireita. Varsinkin noissa sanojen korvaamisissa toisilla "ei niin sopivilla" sanoilla.

    Tulin lukijaksi, tervetuloa kylään myös mun blogiin. :)

    VastaaPoista
  2. Jep, en tiedä tosiaan miten tuolla aivoissa on oikein noi piuhat nykyisin, pieni sähkövika jonkun sanan kohdalla niin ne arpoo ihan randomisti jonkun toisen sieltä lähettyviltä.

    Ja kiitos kutsusta, mä tuun vastavierailulle. :)

    VastaaPoista
  3. Mutta rohkea oot kun uskalsit kirjoittaa näistäkin aiheista!! Mun tekis välillä kans niin mieli laittaa mitä MS OIKEASTI on mun elämässä, mutta ei jotenkin kantti vielä riitä :/ (Olen huono antamaan ihmisille välineitä, joilla ne voi iskeä mua selkään...)

    VastaaPoista
  4. Mä taas oon monesti liiankin sinisilmäinen, eli kirjottelen ittestäni asioita ilman että ajattelen ollenkaan että joku vois käyttää niitä mua vastaan. Mut ehkä monissa jutuissa mä vaan oon sellanen ihminen, jota on suht vaikea puukottaa selkään. Ihan siksi että en yleensä jaksa välittää semmosesta, aattelen vaan että jos joku alentuu sellasta yrittämään, niin omapa on häpeänsä. :D
    Toisaalta on mullakin asioita joissa katson enemmän että kenelle kerron ja kenelle en, ja joista ei tulis mieleenkään kirjotella täällä ihan avoimesti. Mut ne on just sellasia juttuja jotka oikeesti vaikuttais, eli siis parisuhde vois vahingoittua tai vois menettää työpaikan, mutta siis vähemmän sellasta mitä en kirjottais puhtaasti siksi että se ois liian noloa.

    VastaaPoista