keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Victory - I can haz it

Alkaa jo tuntua, että fatiikki on kohta selätetty. Tää päivä meni jo aika hyvin töissä. Muutaman kerran oli pakko istua alas levähtämään. Kertaakaan ei tullut sellasta tunnetta, että en selviäis/pystyis enää. Oli siinä tietty sekin, että tiesi koko ajan että kylmäpussi on pakkasessa ja voi koska tahansa ottaa aikalisän ja mennä sohvalle levähtämään.

Kerroin tänään mäsästä taas uudelle työkaverille. Joka siis on tavallaan pomon sijainen. Varsinaiselle pomolle sanoin kyllä, että en tee enää yövuoroja. Tai siis että kauhean mielelläni en tee, koska niistä toipuminen kestää tosi kauan. Sille toiselle sitten selitin tarkemmin, kun oli hiljaisempi hetki myöhemmin illalla, että mulla on tällainen diagnoosi ja siksi on vähän ongelmia. Että on vain yks juttu mitä en pysty tekemään, eli asukkaiden käyttö suihkussa, mutta muuten pystyn kyllä työni hoitamaan. Täytyy vaan ottaa välillä iisimmin ja pitää taukoja, mennä vaikka sohvalle kylmäpussin kanssa, niin että eivät sitten ihmettele jos löytävät mut sieltä keskellä työpäivää. Tää työkaveri sanoi, että hyvä kun kerroin, että tietävät sitten ja osaavat ymmärtää.

Oon tänään(kin) sinnikkäästi syönyt mahdollisimman terveellisesti ja tasapainoisesti. Sen oon jo oppinut, että kovin raskaita aterioita ei kannata syödä ellei halua maata loppupäivää sängyssä kuolemanväsyneenä. Ja mä yritän opetella sitäkin, että nopeita hiilareita ei kauheasti myöskään kannata syödä. Ja jos nyt elämäntavoista muuten jatketaan, niin ei mun keho kestä alkoholia samallai ku ennen. Siis enhän mä oo koskaan erityisen paljon sitä käyttänyt, ehkä jonkun 5 annosta kerran kuussa tai kahdessa, mutta jos on joskus satunnaisesti ottanut vähän enemmän niin ei mulla koskaan krapulaa ole tullut. Mutta nykysin tulee. Siis sen lisäksi että pää selviää hitaammin. Eli kaikin mokomin vois jättää koko alkoholin pois kokonaan.
Niin ja se kahvi. Mun ei näköjään tarvi juoda ku joku puoli kuppia, niin tulee jo tosi huono olla ja maha kipeäksi. Oon ihan suosiolla ollut juomatta kahvia nyt parina työpäivänä (kotona mä en oo koskaan ennenkään kahvia juonut), sen sijaan keittelen teetä. Jos kofeiinia haluaa, niin Mate-tee on ihan hyvä siihen.
Jos mulla laskee verensokeri liikaa, niin huono olohan siitä tulee. Samoin jos ei juo tarpeeksi.
Yks juttu mitä yritän opetella on ajoissa nukkumaan meneminen. Tavotteena ois siis mennä nukkumaan aina jo ennen puolta yötä, mieluusti jo kymmenen aikaan. Mutta kuten kellonajasta näkyy, ei ole tänään ainakaan kovin hyvin onnistunut. :D
Mut tosiaan mun on vaan sinnillä taisteltava nää elämäntavat säännöllisiksi ja paremmiksi, vaikka se ois kuinka tylsää ja vaikka oisin aina inhonnu suuresti rutiineja. Muu ei auta. Pitää vaan muistaa hengittää ja syvään, ja ajatella asioita vähän pidemmälle. Semmonen tietynlainen "kaikki-mulle-heti-nyt" -ajattelu, et tavottelee vaan sitä välitöntä mielihyvää asioista, tuohan se sitä mielihyvää siinä hetkessä, mutta se hinta siitä on nykysin liian kova. On tainnu taantuma iskeä siihenkin. Pitää vaan yrittää pitää mielessä se, että vaikka nyt olo onkin kurja ja se tekee olosta vielä kurjemman kun ei koko ajan pyri hakemaan parempaa oloa kaikesta mikä juuri nyt tässä hetkessä tuntuu hyvältä, niin olo paranee pikkuhiljaa, ja ehkä sitten jossain vaiheessa löytää ihan erilaisen hyvän olon, semmosen tasapainoisen, tasaisen ja pysyvämmän. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti