perjantai 27. toukokuuta 2011

*haukotus*

Tää oli kyllä sit viimeisen päälle kamala päivä.. Tai no mä näin perhettä ja sukulaisia, että ei siinä mitään, se oli tosi kivaa vaihtelua. <3 Mutta muuten..
Aamulla kun kello soitti, olo oli ku tyypillisenä fatiikkiaamuna: keho painaa tonnin, tuntuu niinkun ei ois oikeasti nukkunut ollenkaan ja jos silmät erehtyy sulkemaan hetkeksikään, niin kohta saattaakin huomata nukahtaneensa kolmeksi tunniksi. Mutta pakko oli herätä ja nousta ylös, koska oli se lääkärin soittoaika. Ja mun pitää herätä kunnolla ja nousta ylös ennenku pystyn puhumaan kenenkään kans puhelimessa, varsinkaan noin tärkeitä asioita, koska muuten en välttämättä muista tai tajua koko puhelusta yhtään mitään.
No, puhelu oli ja meni. Tyttöystävä lähti töihin. Mulla oli tarkotus lähteä kolmen bussilla kaupunkiin, niitä hetken aikaa Helsingissä käväiseviä sukulaisia näkemään sekä käymään apteekissa ja kaupassa, mutta olo oli edelleen yhtä kamala. Kävin suihkussa, mikä on muuten nykyisin tosi inhottavaa koska kuumasta suihkusta tulee oireita ja viileästä suihkusta taas tulee muuten vain kiukkuiseksi. Eli mä en käy nykyisin niin usein suihkussa, mikä taas on aika noloa siinä mielessä että kesällä varsinkin kun hikoilee, töissä vielä enemmän, niin sitä on sitten välistä aika likainen jos ei oikeasti käy suihkussa. Mä sitten mietin että kyllä mä siitä virkistyn kun saan itteni liikkeelle. Bussissa nukuin puolet matkasta. Hesassa sitten käytiin kahvilla ja kierreltiin keskustassa kauppoja, ja mua vain väsytti edelleen. Tuli varmaan ekaa kertaa kaupungilla sellanen olo, että nyt on pakko etsiä penkki jostain ja istua alas levähtämään. Siis jos ei Leijonien MM-kultajuhlia lasketa, siellä väsytti kans, mutta se nyt on varmaan ihan ymmärrettävää kun on monta tuntia niin älyttömän ihmisjoukon keskellä. Loppuvaiheessa tuntui että kävelyvauhti alkoi hidastua sen verran, että oikeasti jäin jälkeen muista. Ja nyt puhutaan siis eläkeikäisistä sukulaisista. Apteekissa vielä sain käytyä nopeasti, mutta sitten tuli stoppi. Kauppaan ei vain pystynyt menemään. Tietysti siinä vaikutti sekin, että oli 15min seuraavan bussin lähtöön ja seuraava olis lähtenyt vasta melkein 1,5 tunnin päästä, joten se lähinnä tuntui mahdottomalta että oisin tehnyt ihan kunnon ostoskierroksen ja ootellut bussia sitten, niin että oisin saanut yli tunnin aikaa kulumaan. Eli ei, mä lähdin sillä aikaisemmalla bussilla kotiin, ja tällä kertaa nukuin melkein koko matkan. Ei oo muuten pitkään aikaan väsyttänyt oikeasti näin paljon, siis jos ajattelee että yleensä oon virkistynyt kun oon päässyt ulkoilmaan ja käynyt jossain. Ehkä oon rasittanut itteäni liikaa, kun on taas pari yövuoroa takana, en oo sitten päivällä nukkunut kunnolla enkä syönyt tarpeeksi. Niin ja liikuntakin on jäänyt liian vähälle.. Ny pitää levähtää kunnolla ja ottaa sen jälkeen itteä niskasta kii ja pistää taas elämäntavat kuriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti