sunnuntai 29. toukokuuta 2011

F-peikko

Nyt ei oo parina päivänä todellakaan jääny epäselväksi, onko sitä fatiikkia ja mitä se on.. Eilen mä päädyin muutamaan kertaan töissä vessan lattialle levähtään, ihan siksi kun työkaverit ei vielä tiedä tästä sairaudesta enkä jotenkin kehannut sohvallekaan mennä ettei vain laiskana pidettäis. Illemmalla sitten parille kerroin ja tänään uskalsin jo mennä kylmäpussin kanssa ihan sinne sohvallekin asti. Niin ja uskalsin tauottaa töitä ja pyytää apua. Oli kivaa kun yksi samassa vuorossa ollut työkaveri nyt tietää mun taudista ja ymmärtää, niin hoiti yhden asukkaan suihkussa käytön mun puolesta. Ens viikolla ois tarkotus puhua ainakin esimiehelle, ehkä jopa muillekin työkavereille. Mutta olo oli muuten tosiaan sellanen, että ilman taukoja oisin varmaan lähtenyt kesken päivää kotiin ja harkinnut vakavasti saikun hakemista. Eikä sitä kukaan ihmetellyt vaikka mä välillä sohvalle meninkin, ehkä mä näytin sen kylmäpussini kanssa siltä että muutkin huomaa että on jotain vaivaa. :D Tähän asti tää on muuten ollut sitä, että töihin jaksaa raahautua ja takaisin, mutta kotona ei sitten jaksakaan tehdä mitään. Nyt tuntui että ei töissä jaksaminenkin on vähän siinä rajalla. Mutta ehkä tää tosiaan tästä.. Meillä on kuitenkin tosi paljon sellasia hommia mitä mä pystyn huononakin päivänä kyllä tekemään, ja siis kun meillä on yritetty jakaa hommat niin että kaikille tulis suunnilleen yhtä suuri työtaakka, niin aina mä en välttämättä jaksa sitä koko ryhmää hoitaa ja sitten pitää valikoida, että mä otan muilta helpommin hoidettavia ja muut hoitaa sitten vaikeammat ja suihkut ynnä muut. Eli jos työporukka sitten ymmärtää ja se on kaikille ok, että välillä vähän tehdään muutoksia ja hyvinä päivinä sitten ei tarvi tehdä, niin mä uskoisin että jaksan käydä tuolla töissä ihan kesänkin ilman pitkiä sairaslomapätkiä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti